Muodon Muutos IV

 Vaalealle paperille piirretty hiiliteos esittää neljä erillistä, pystysuuntaista muotoa, jotka on asetettu vierekkäin vasemmalta oikealle. Muodot ovat orgaanisia ja epäsymmetrisiä, jokainen hieman erilainen, mutta selvästi samaan "perheeseen" kuuluva.

Vasemmanpuoleisin muoto on suurin ja massiivisin. Se kaartuu voimakkaasti, kuin kumartunut rakenne, jossa on aukko tai sisäänvedetty tila. Sen pinta on tiheästi varjostettu, hiilen jälki on kerroksellista ja paikoin lähes mustaa. Muoto tuntuu painavalta, kuin se nojaisi itseensä.

Seuraavat kolme muotoa kevenevät asteittain. Toinen on kapeampi ja suoraviivaisempi, kolmas ja neljäs entistä pidempiä ja pystympiä. Niissä on enemmän tilaa ja vähemmän massaa, mutta sama sisäinen rakenne säilyy: pinnan alla risteilee viivoja, jotka vihjaavat liikkeestä ja suunnasta.

Kaikissa muodoissa on havaittavissa aukkoja, kaaria tai sisäänpäin vetäytyviä osia. Ne eivät ole suljettuja kappaleita, vaan sisältävät tilaa – kuin ne olisi tarkoitettu ympäröimään jotakin. Tämä tekee niistä samanaikaisesti veistoksellisia ja funktionaalisia.

Hiilen jälki vaihtelee: paikoin se on pehmeästi levitettyä, paikoin nopeaa ja naarmuavaa. Taustalla näkyy kevyitä, sattumanvaraisia viivoja ja pyyhkäisyjä, jotka kertovat piirtämisen liikkeestä ja energiasta.

Kokonaisuus ei esitä mitään tunnistettavaa kohdetta, mutta kantaa mukanaan muistumaa kehosta. Muodot vaikuttavat syntyneen liikkeestä tai asennosta, mutta ne eivät enää kuvaa sitä suoraan. Ne ovat tiivistyksiä – abstrahoituja rakenteita, joissa liike on muuttunut tilavuudeksi.

Piirros toimii ikään kuin välivaiheena: se ei ole enää kehon kuva, mutta ei vielä valmis vaate. Se on ajatus materiaaliksi, rakenne joka odottaa toteutumista kolmiulotteisessa muodossa.