Alli ja Ibis

Työskentelen pääasiassa kotona, mikä tarkoittaa, että kaksi karvaista assistenttiani ovat aina mukana. Alli ja Ibis – maatiaiskissat, joiden elämä pyörii täysin oman rytminsä ympärillä – ovat ehtineet tulla osaksi taiteellista prosessiani.

Tässä eräänä päivänä tarvitsin nopeasti muutaman kuvan tauluista. Samalla hetkellä, kun olin saanut taulun aseteltua valokuvan ottoa varten, kuvaan ilmestyi Ibis. Yleensä Ibis välttelee kameraa kuin ruttoa. Kun olin nostanut Ibiksen pois ja vaihtanut taulun, kuvaan ilmestyi Alli. Ensin rauhallinen venyttely, ja sitten kiireetön pesuhetki juuri siinä kuvattavan taulun edessä.

Alli, 16-vuotias mustavalkoinen kissa, on erittäin omanarvontuntoinen vanharouva, joka on aina sylissäni, kun työskentelen tietokoneella. Tietokoneaika on Allille yhtä kuin syliaika, joten teen kaiken tietokoneella tehtävän työn yleensä erittäin epäergonomisessa asennossa. Tämä on Allin sääntö, eikä Allin sääntöjä kyseenalaisteta.

Ibis, viisivuotias kokomusta energiapakkaus, on toista maata. Ibis ei tyydy tarkkailijan rooliin, vaan osallistuu aktiivisesti – erityisesti silloin, kun ei pitäisi. Vesikippo siveltimille on loputon kiinnostuksen kohde, ja mikä tahansa liikkuva sivellin on jahtauksen arvoinen. Aina on riski, että kissa osuu touhottaessaan väripalettiin. Todellinen "taideprojekti" syntyi, kun Ibis astui suoraan mustaan väriin. Mustan värin putsaaminen mustasta kissasta osoittautui omaksi taiteenlajikseen – kaivelin maalia varpaanvälejä myöten.

Ompelu ja kaavojen piirtäminen ovat kissojen suosikkiharrastus. Aina kun levitän kankaita lattialle tai pöydälle, se on kutsu joko loikata suoraan keskelle tai ryömiä kankaan alle. Kaavapaperi on kissojen virallinen leikkikenttä, ja ylimääräiset paperit pitää aina rutistaa palloksi ja heittää jahdattavaksi. Alli leikkii hienovaraisesti, mutta Ibis repii kaiken silpuksi. Ompelukoneen päälle istahtaminen on Allin bravuuri, eikä mikään ole "hauskempaa" kuin se hetki, kun pitäisi saada sauma ommeltua ja kissa valtaa koneen.

Vaikka kissat avustajina on välillä kaikkea muuta kuin tehokasta, en tiedä osaisinko työskennellä ilman Allia ja Ibistä. Se, että kissat ovat mukana arjessa – nukkumassa maalaustelineen vieressä, kyttäämässä sivellintä tai vain läsnä omalla tavallaan – tekee kotona työskentelystä vähemmän yksinäistä ja tuo ilonhetkiä työpäiviin.