Asu VII

Mustavalkoisessa kuvassa henkilö seisoo teollisessa tilassa betonilattialla ja rosoisen tiiliseinän edessä. Hän nojaa taaksepäin pitkää, kapeaa lautaa vasten, joka tukee hänen selkäänsä vinosti. Asento on jännitteinen mutta hallittu: ylävartalo kallistuu taakse, lantio työntyy hieman eteenpäin ja jalat ovat tukevasti maassa korkokengissä.

Henkilöllä on yllään puuvillabatistista valmistettu mekko, joka on toteutettu yhdestä kappaleesta. Materiaali on mattapintainen ja rakenteeltaan pehmeän jämäkkä, mikä antaa vaatteelle selkeän mutta hillityn muodon.

Mekon yläosa on väljä ja hieman laatikkomainen. Se laskeutuu hartioilta suoraan alaspäin kuin selässä oleva viitta, ja muodostaa kevyesti ulkonevan siluetin, joka ei seuraa tiiviisti kehon muotoja. Hihat ovat väljät ja jatkavat samaa pelkistettyä linjaa.

Vyötärön kohdalla kangas alkaa asettua lähemmäs kehoa ja jatkuu suoraviivaisena hameena. Hameosa ulottuu polven alapuolelle ja muodostaa selkeän, pystysuuntaisen linjan. Se ei levene eikä kiristy voimakkaasti, vaan säilyttää rauhallisen, tasapainoisen muodon.

Vaate ei paljasta selkeitä leikkauksia tai osien liitoksia. Sen sijaan koko mekko vaikuttaa syntyneen yhdestä jatkuvasta pinnasta, joka on muotoiltu kehon ympärille ilman perinteistä rakenteellista pilkkomista.

Valo korostaa vaatteen yksinkertaisuutta. Yläosan pehmeät laskokset jäävät osittain varjoon, kun taas hameen tasainen pinta heijastaa valoa hienovaraisesti. Kokonaisuus on hiljainen ja selkeä, ja vaatteen muoto rakentuu ennen kaikkea sen suhteesta kehoon.

Tämä teos ilmentää yhden kappaleen vaatteen ideaa pelkistetyimmillään: rakenne ei perustu osien yhdistämiseen, vaan yhtenäisen pinnan muokkaamiseen.

Valokuvan on ottanut Paula Lehto ja mallina toimii Jenni Jokela.