Abstrakti hiilipiirustus VI

Vaalealle paperille tehty hiilipiirros rakentuu voimakkaasti keskelle tiivistyvästä liikkeestä. Kuvan keskialueella pystysuuntaiset viivat ovat tummimpia ja tiheimpiä. Ne muodostavat lähes yhtenäisen, alas valuvan massan, joka vetää katseen puoleensa.

Näiden pystysuuntaisten vetojen läpi ja yli kulkee vinosti suuntautuvia viivoja. Ne leikkaavat keskialuetta eri kulmista, kuin liike yrittäisi murtautua ulos tiivistyneestä rakenteesta. Osa näistä viivoista on nopeita ja teräviä, osa leveämpiä ja pehmeämmin pyyhkiytyneitä.

Kuvan reunoilla liike avautuu. Tummuus vähenee, ja hiilen jälki muuttuu kevyemmäksi ja hajanaisemmaksi. Erityisesti vasemmalla ja alareunassa näkyy kaarevia, laajempia liikkeitä, jotka kehystävät keskiosaa. Ne luovat vaikutelman, että koko kuva kiertyy tai kaartuu tämän keskelle tihentyvän alueen ympärille.

Hiilen käyttö on kerroksellista ja fyysistä. Joissakin kohdissa hiiltä on vedetty voimakkaasti, jolloin jälki on tummaa ja tiivistä. Toisaalla sitä on pyyhitty ja levitetty, jolloin syntyy pehmeitä, lähes sumumaisia pintoja. Näiden väliin jää vaaleita alueita, joissa paperi tulee näkyviin ja tuo kuvaan tilaa.

Kokonaisuus ei ole tasaisesti jakautunut, vaan siinä on selkeä dynamiikka:
– keskellä: tiheys, paino, pysähtyminen
– reunoilla: liike, keveys, avautuminen

Tämä tekee teoksesta suunnatun. Katse ei vaella sattumanvaraisesti, vaan kulkee kohti keskialuetta ja sieltä takaisin ulospäin.

Teos muistuttaa hetkellistä purkautumista tai kerääntymistä – kuin liike olisi pysäytetty juuri silloin, kun se on voimakkaimmillaan. Se ei ole täysin hallittu, mutta ei myöskään täysin vapaa. Se on välitila, jossa rakenne on syntymässä.