Abstrakti hiilipiirustus V

Vaalealle paperille tehty hiilipiirros on täynnä nopeita, päällekkäisiä viivoja, jotka kulkevat eri suuntiin. Kuvassa ei ole yhtä hallitsevaa suuntaa, vaan liike tapahtuu samanaikaisesti vaakaan, pystyyn ja vinoon.

Viivat vaihtelevat suuresti. Osa on ohuita ja nopeita, lähes hermostuneita vetoja. Toiset ovat leveämpiä ja tummempia, kuin hiiltä olisi painettu paperiin voimakkaammin. Näiden väliin jää pyyhittyjä ja sumennettuja alueita, joissa viivan jälki liukenee pehmeäksi pinnaksi.

Kuva rakentuu kerroksista. Yksittäiset viivat eivät muodosta selkeitä rakenteita, vaan kasaantuvat toistensa päälle. Paikoin syntyy tiiviitä kohtia, joissa jälki tummenee ja tihenee, ja yksittäisiä vetoja on vaikea erottaa toisistaan. Toisaalla pinta jää avoimemmaksi, ja paperin vaaleus tulee esiin.

Vaakasuunnassa kulkevat viivat muodostavat ajoittain eräänlaisia "linjoja" kuvan poikki, mutta ne eivät ole vakaita tai suoria. Ne katkeavat, kaartuvat ja häviävät muiden vetojen alle. Pystysuuntaiset viivat puolestaan nousevat ja laskevat epätasaisesti, eivätkä muodosta vielä selkeää rytmiä kuten myöhemmissä töissä.

Reunoilla liike jatkuu lähes yhtä voimakkaana kuin keskellä. Kuva ei tunnu rajautuvan, vaan voisi jatkua paperin ulkopuolelle. Tämä antaa teokselle luonnosmaisen, keskeneräisen mutta elävän luonteen.

Hiilen käyttö on fyysistä ja näkyvää. Viivojen lisäksi paperilla on pyyhkäisyjä, sormenjäljen kaltaisia jälkiä ja epätasaisia sävyalueita. Näissä kohdissa liike ei ole pelkkää piirtämistä, vaan myös koskettamista ja muokkaamista.

Kokonaisuus muistuttaa hetkeä, jossa ajatus ei ole vielä asettunut muotoon. Se on energinen, kerrostuva ja avoin. Juuri tässä vaiheessa syntyy kieli, josta myöhemmät, jäsentyneemmät teokset kehittyvät.