Abstrakti hiilipiirustus IV

Vaalealle paperille tehty hiilipiirros rakentuu pystysuuntaisista, pehmeästi levitetyistä hiilipinnoista. Toisin kuin aiemmissa, tässä teoksessa tummuus ei ole hallitseva voima – kuva hengittää, ja valkoinen paperi on aktiivinen osa kokonaisuutta.

Pystysuuntaiset muodot muistuttavat valuvia pintoja tai utuisia raitoja. Ne eivät ole tarkkarajaisia, vaan liukuvat pehmeästi ympäristöönsä. Hiili on paikoin levitetty laajoiksi, sumuisiksi alueiksi, joissa sävyt vaihtelevat vaaleanharmaasta syvempään mustaan.

Näiden pystysuuntaisten pintojen läpi kulkee toinen, vastakkainen ele: vaaleat, pyyhityt ja raaputetut viivat. Ne syntyvät poistamalla hiiltä paperilta, ja juuri siksi ne hehkuvat kirkkaina. Viivat kulkevat vinoon ja vaakasuuntaan, leikkaavat pystysuuntaista rytmiä ja tuovat kuvaan keveyttä ja liikettä.

Oikealla puolella nämä vaaleat viivat tihenevät. Ne muodostavat lähes verkkomaisen rakenteen, mutta toisin kuin aiemmassa "rakenteellisessa" työssä, tämä verkko on kevyt ja ilmava. Se ei paina, vaan avaa tilaa.

Vasemmalla puolella pystysuuntainen liike on rauhallisempi ja yhtenäisempi. Siellä ei ole yhtä paljon risteävää liikettä, ja pinta tuntuu tasaisemmalta. Tämä luo teokseen suunnan: katse liikkuu vasemmalta oikealle, kohti tiivistyvää ja elävöityvää aluetta.

Hiilen jälki on kauttaaltaan pehmeämpää kuin muissa abstrakteissa töissä. Viivat eivät ole teräviä, vaan sumentuneita, kuin liike olisi hidastunut tai hävinnyt ilmaan. Pyyhkiminen ja poistaminen ovat keskeisiä eleitä – kuva rakentuu yhtä paljon siitä, mitä on jätetty pois, kuin siitä, mitä on piirretty.

Kokonaisuus muistuttaa valon läpi nähtyä maisemaa: sumua, sadetta tai verhoa, jonka takana jokin liikkuu. Se ei kuitenkaan lukkiudu yhdeksi tulkinnaksi, vaan pysyy avoimena ja tilallisena.