Abstrakti hiilipiirustus III

Vaalealle paperille tehty hiilipiirros on täynnä päällekkäisiä viivoja ja pintoja, jotka muodostavat tiheän ja moniulotteisen kokonaisuuden. Ensivaikutelma on voimakas: kuva ei avaudu yhdellä silmäyksellä, vaan rakentuu kerros kerrokselta.

Pystysuuntaiset viivat ovat hallitsevia. Ne vaihtelevat ohuista, lähes viivamaisista vedoista paksuihin, tummiin raitoihin. Osa viivoista on tarkkoja ja suoria, osa epätasaisia, katkeilevia tai osittain pyyhkiytyneitä. Ne luovat vaikutelman valuvasta, alaspäin suuntautuvasta liikkeestä.

Tämän pystysuuntaisen rytmin läpi kulkee toinen, ristiriitainen liikesuunta. Vaaka- ja vinoviivat leikkaavat pystylinjoja, kulkevat niiden yli ja alta, muodostaen verkkomaisen rakenteen. Nämä viivat ovat usein kevyempiä, nopeampia ja luonnosmaisempia, mutta juuri ne tuovat kuvaan jännitteen.

Keskialueella kerrokset tihenevät erityisen voimakkaiksi. Viivat kasaantuvat päällekkäin, ja yksittäisiä vetoja on vaikea erottaa toisistaan. Tummat alueet sulautuvat lähes yhtenäiseksi massaksi, mutta tarkemmin katsottuna niissäkin on liikettä ja suuntaa.

Reunoilla rakenne hieman avautuu. Pystysuuntaiset viivat erottuvat selkeämmin, ja niiden väliin jää enemmän valoa. Tämä luo kontrastin kuvan keskiosan tiiviydelle.

Hiilen jälki vaihtelee voimakkaasti:
– paikoin se on paksua, lähes maalauksellista
– paikoin ohutta, viivamaista
– välillä pyyhittyä ja sumuista, kuin liike olisi pehmentänyt jäljen

Kokonaisuus muistuttaa yhtä aikaa useita asioita: sateen läpi katsottua näkymää, tiheää metsää, rakennustelineitä tai kudottua pintaa. Mikään näistä ei kuitenkaan lukkiudu yhdeksi tulkinnaksi – kuva pysyy avoimena.